Ne olivat muistaakseni ensimmäiset sanat,
jotka kotiovella päästin suustani eräänä päivänä pari kuukautta sitten. Olin
juuri kuullut seminaaripuheenvuoron Atte Miettiseltä,
vuorikiipeilijältä joka ensimmäisenä suomalaisena saavutti
seitsemän huippua (Seven Summits eli korkeimmat vuoret maapallon seitsemällä
mantereella). Itseasiassa hän puhui seminaarissa bisneksen johtamisesta ja käytti Mount Everest
-kiipeilykokemuksiaan kehystarinana. Varmasti myös hänen näkemyksensä liiketoiminnasta olivat hyviä, mutta Mount Everest -kertomus vei minut mennessään, nosti ihokarvat pystyyn ja
sai sykkeen nousemaan. Luultavasti päätös vuorenvalloituksesta syntyi jo siellä
seminaarikatsomon penkissä.
Niin, siis ryntäsin kotiin ja julistin
suunnitelmani. Laku (eli Marko, josta kerron myöhemmin lisää) oli käymässä
Tampereella. Hän katsoi ylös läppärinsä ruudulta ja alkoi nauraa: ”Hyvä ajatus!
Mutta luultavasti Mount Everest ei ole se vuori, josta kannattaa aloittaa, kun et ole aiemmin
tuollaista tehnyt.”
Alkoi hurja googletus. Tuntia myöhemmin
suunnitelma oli valmis. Viikon kuluttua paikka huiputusryhmästä oli varattu.
Projekti Vuorenvalloitus
Ajankohta:
Elokuu 2015
Valloittajat
Minä olen 35-vuotias tamperelaisnainen. Minulla on 7-vuotias tytär, joka asuu minun ja isänsä luona vuoroviikoin. Harrastan liikuntaa pari kertaa viikossa omaksi ilokseni, lähinnä kulutan lenkkipolkuja ja treenailen salilla fiilispohjalta. Lähtökohtatilanne ei siis huiputuskunnon näkökulmasta ole aivan toivoton, mutta melkoinen rutistus on edessä seuraavan kymmen kuukauden aikana, jotta huiputus onnistuu ja on elämys, eikä selviämistaisto.
Laku lähtee kanssani valloittamaan vuorta.
Hänellä on suoritukseen aivan erilaiset lähtökohdat, kun toisen ammattinsa
puolesta joutuu huolehtimaan, että on jatkuvasti huippukunnossa. Sanoinkin
Lakulle, että jos minun treenitavoitteeni on kiivetä vuoren huipulle, hän voi
ottaa tavoitteekseen kiivetä vuoren huipulle minä reppuselässä (siltä varalta,
jos vaikka en sitten jaksakaan).
Valloitettava
Alppien korkein huippu, La Dame Blanche eli Mont Blanc sijaitsee Italian ja Ranskan rajalla. Vuoren korkeus on noin 4810 m, se tosin vaihtelee hiukan, sillä huipulla oleva jääpeite saattaa olla jopa 23 metriä paksu.
Pieni selvitystyö antoi aika paljon uutta näkökulmaa hankkeeseen:
Luvassa on reissu, jossa vaaditaan kovaa kuntoa. Vuorelle ei ole mitään asiaa ilman osaamista köysitekniikoista, railopelastuksesta, aklimasoitumisesta, lumivyöryistä ja sään ennustamisesta vuoristossa. Olosuhteet ovat vaativat: korkea ilmanala vaatii kestävyyttä ja hyvää hapenottokykyä. Kylmäkin on: vuorella on elokuussa noin 15 astetta pakkasta ja kova tuuli. Lisäksi vaarana ovat muun muassa putoilevat kivet. Niinpä ilman ammattiopasta ei kannata kaltaiseni keltanokan Mont Blancille suunnata.
Luvassa on reissu, jossa vaaditaan kovaa kuntoa. Vuorelle ei ole mitään asiaa ilman osaamista köysitekniikoista, railopelastuksesta, aklimasoitumisesta, lumivyöryistä ja sään ennustamisesta vuoristossa. Olosuhteet ovat vaativat: korkea ilmanala vaatii kestävyyttä ja hyvää hapenottokykyä. Kylmäkin on: vuorella on elokuussa noin 15 astetta pakkasta ja kova tuuli. Lisäksi vaarana ovat muun muassa putoilevat kivet. Niinpä ilman ammattiopasta ei kannata kaltaiseni keltanokan Mont Blancille suunnata.
Fyysisen ja henkisen kunnon lisäksi reissu
vaatii paljon kestävyyttä ja teknisiä ominaisuuksia myös varusteilta: luvassa on
vaellusta ja kiipeilyä kallioilla, jäätiköllä ja vaativissa kivisissä
maastoissa. Kiipeämisen alkuvaiheessa varusteet helposti kastuvat ja ylhäällä
pakkasessa ja kovassa tuulessa niitä on vaikea kuivattaa. Vuorikiipeilyvarusteista ja tarvittavista vaatteistakaan minulla ei ole ennakkokäsitystä.
Mitähän olen nyt taas mennyt keksimään?
Mitähän olen nyt taas mennyt keksimään?
Työtä on siis paljon edessä. Tieto, taito ja
kunto ovat vielä kaukana siitä, mitä niiden pitää ensi elokuussa olla. Yksin
tuskin tästä urakasta selviäisin. Mutta onneksi olen saanut kerättyä ympärilleni hyvän tiimin, joka auttaa minua piiskaamaan itseni kuntoon sekä varustautumaan tarvittavalla taidolla, tiedolla ja varusteilla. Onneksi on olemassa tyyppejä, jotka innostuvat pöljistä ideoista! Vuorenvalloituksessani auttamassa olevien kumppanien kanssa on sovittu, että kerron tarinani avoimesti ja
totuudenmukaisesti kokemuksiini perustuen.
Olen valtavan innoissani. Tuttavapiirissä suunnitelma
synnytti jonkin verran epäuskoisia henkäyksiä. Läheiset eivät paljon
yllättyneet. Isäni itse asiassa sanoi: ”Minä olen ylpeä lapsistani. Erityisesti
siitä, millaisia teistä on tullut.” Tyttäreni pyysi tuliaisiksi kiven huipulta.
Lähtölupa on saatu ja matka voi alkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun kysyt, tsemppaat ja/tai kommentoit Janiinan Vuorenvalloitusta!